Tyypin 1 diabeteksen hoitopolku

Nefropatia ja nefrologin konsultaatio

Tyypin 1 diabetes ja nefropatia

Läheteindikaatiot erikoissairaanhoitoon:

  • Edennyt diabeettinen nefropatia: selvä proteinuria, laskennallinen GFR < 40 ml/min
  • Tai tarv. aikaisemmin, jos
    • etenevä munuaisten vajaatoiminta
    • vaikeasti hallittava verenpaine tai turvotukset
    • munuaistaudin diagnoosi on epäselvä
    • aktiivihoitoarvio

Nefropatian hoidosta

1. EPO

  • Erytropoietiini voidaan aloittaa, jos Hb on toistuvasti alle 100-110 g/l eikä anemialle ole muita syitä kuin munuaisten vajaatoiminta, eGFR yleensä alle 40 ml/min, rauta- ja vitamiiniarvot kunnossa (TfFesat yli 20%, ferrit yli  100 ug/l  , B-12 (tai B12TC2 ) ja E-fol normaalit).
  • EPO:n aloittaa (ja B-lausunnon tekee) nefrologian tai sisätautien erikoislääkäri.

2. Proteiinirajoitus

  • Ravinnon proteiinirajoitus saattaa hidastaa munuaisten toiminnan etenemistä ja vähentää tai siirtää loppuvaiheen uremian ilmaantumista. Mutta tehokkaan proteiinirajoituksen (0,6 mg/kg/vrk) toteuttaminen on vaikeata ja siihen liittyy ilmeinen proteiinialiravitsemuksen kehittymisriski.
  • Yleisesti pidetään suotavana, että ravinnon proteiinimäärä olisi kutakuinkin normaali eli 0,8-1,0 g/kg/vrk.

3. Fosfaattirajoitus

  • Fosfaattirajoitus ruokavalioon aloitetaan, kun fosfaattitaso nousee yli viitealueen.
  • Fosfaatinsitojalääkitys (ensisijaisesti kalsiumkarbonaatti) aloitetaan, jos ruokavaliohoito ei riitä pitämään fosfaattia normaalirajoissa. Kalsiumsuolojen (kalsiumkarbonaatti) määrä pyritään nykyisin pitämään maltillisena.
  • Kalsium-, fosfaatti- ja parathormonitasoja seurattava fosfaatinsitojalääkityksen yhteydessä. 

4. D-vitamiini

  • D-vitamiinivalmisteita (D3-vitamiinia) käytetään suosituksen mukaan.
  • Aktiivisen D-vitamiinin (alfakalsidolin) aloitus kuuluu erikoissairaanhoitoon.

5. Happo-emästasapainon

  • Happo-emästasapainon korjaamiseksi aloitetaan natriumhydrogenocarbonaatti, kun munuaisten vajaatoiminnan edetessä on kehittynyt metabolinen asidoosi, bikarbonaatti alle 22 mmol/l. Annostus yksilöllinen, aB/vB-vekaas-mittauksen (=astrupin) perusteella

Ravitsemusterapeutin konsultaatio on aiheellinen niin fosfaattirajoituksen kuin proteiinirajoituksen kohdalla. Rajoituksista huolimatta riittävästä energiansaannista ja proteiinin saannista on huolehdittava.