Insuliinihoito- monipistoshoidon periaatteet

Periaate

Insuliinihoito on aina välttämätön tyypin 1 diabeteksessa. Insuliinihoidolla jäljitellään fysiologista insuliinieritystä. Perusinsuliini kattaa insuliinin peruserityksen yöllä ja aterioiden välillä ja ateriainsuliinilla hoidetaan aterioiden aiheuttama verensokerin nousu.  Hoito voidaan toteuttaa monipistoshoitona tai insuliinipumpulla.

• Verensokerin omamittausten tai sensoroinnin avulla etsitään sopiva perusinsuliinin määrä kattamaan perusinsuliinin tarvetta.
• Pikavaikutteinen insuliinianalogi annostellaan syömisen yhteydessä ateriakohtaisen hiilihydraattiarvioinnin, ateriaa edeltävän verensokerin ja fyysisen aktiivisuuden mukaan.
• Insuliinin tarve voi vaihdella eri vuorokauden aikana, eri päivinä sekä muista tekijöistä, kuten liikkumisesta ja sairastamisesta, johtuen
• Yleensä monipistoshoito on toimiva, kun perusinsuliinin ja ateriainsuliinin suhde on lähellä 50 % / 50 % (perusinsuliinin osuus voi vaihdella 40-60%)

Perusinsuliini

Perusinsuliini valitaan yksilöllisesti. Yleensä pitkävaikutteiset insuliinianalogit (detemir, glargiini 100 yks/ml) ovat ensisijaisia. Tarvittaessa (esim. hypoglykemiaongelmaa), voidaan valita ylipitkävaikutteinen insuliinianalogi (degludek tai glargiini 300 yks/ml)

• Perusinsuliinia pistetään pienin annos, jolla verensokeri pysyy tavoitetasolla ennen aterioita ja yön yli. Näin verensokeri ei laske liikaa, jos ateria myöhästyy tai jää kokonaan välistä.
• Perusinsuliiniannosta säädetään erityisesti aamun paastoarvon sekä ennen päivällistä mitatun verensokeriarvon perusteella.
• Perusinsuliinin vuorokausiannosta vähennetään, jos esiintyy toistuva alle 4 mmol/l verensokeriarvoja ennen aterioita tai verensokeri laskee perusinsuliinin vaikutuksesta yli 3 mmol/l yön aikana.
• Perusinsuliinin vuorokausiannosta lisätään, jos esiintyy toistuvia korkeita arvoja aamulla herätessä tai ennen aterioita, eivätkä ne johdu liian pienestä ateriainsuliiniannoksesta tai matalan verensokerin jälkeisestä reaktiosta.
• Perusinsuliinia EI saa koskaan jättää pistämättä!

Eri perusinsuliinit

Insuliini/kauppanimi	Käyttö
Detemir (Levemir)	• Kahdesti päivässä. Alkuun yleensä tasasuuret annokset 12 h välein • Jatkossa verensokeriseurannan mukaan annoskoon ja pistovälin muuttaminen
Glargiini 100 yks/ml (Lantus, Abasaglar)	• Useimmille riittää kerran päivässä annostelu • Pistosaika voi joustaa +/- 2 tuntia • Osa hyötyy annoksen jakamisesta kahteen pistokseen
Glargiini 300 yks/ml (Toujeo)	• Kerran päivässä, Pistosajankohta voi joustaa +/- 3 tuntia
Degludek (Tresiba)	• Pistosajankohta voi vapaammin vaihdella, kunhan pistosväli on vähintään 8 tuntia
NPH-insuliini (Protaphane)	• Ei suositella tyypin 1 diabeetikon perusinsuliiniksi, paitsi poikkeustilanteessa (esim. kortisonihoito)

Ateriainsuliini monipistoshoidossa

Ateriainsuliinina käytetään yleensä pikavaikutteisia insuliinianalogeja. Niiden vaikutus alkaa 10-20 minuutin kuluessa ja huippuvaikutus tulee 1-2 tunnin kohdalla. Vaikutusaika on noin 3-5 tuntia.

• Pikainsuliinin määrä lasketaan aterian tai juoman hiilihydraattimäärän, ateriaa edeltävän verensokeriarvon ja aterian jälkeisen liikunnan mukaan
• Pikainsuliinia annostellaan pääsääntöisesti aina, kun syödään. Rasittavan liikunnan vuoksi otettavat välipalat ja muut pienet yksittäiset suupalat (enintään 10grammaa hiilihydraattia) ovat poikkeus, jolloin ei pistetä insuliinia
• Aterialle tarvittavan pikainsuliinimäärän lasketaan diabeetikon yksilöllisen insuliini-hiilihydraattisuhteen (IHS) perusteella. (eli kuinka paljon 1 yks pikainsuliinia kattaa hiilihydraatteja). IHS määritetään ateriaparimittauksilla
  • Aikuisella pikainsuliinin tarve vaihtelee yleensä tasolla 0,5-2 yks / 10 hiilihydraattigrammaa
  • Aamun insuliiniresistenssin vuoksi aamupalalla suhde voi olla suurempi muuhun vuorokauden aikaan verrattuna
• Runsaasti proteiinia tai rasvaa sisältävän aterian jälkeen verensokerin nousu alkaa hitaammin ja kestää kauemmin. Tällöin voi olla hyödyllistä pistää ateriainsuliini vasta aterian jälkeen tai kahdessa osassa

Insuliini/kauppanimi	Käyttö
Pikavaikutteiset analogit Aspart (Novorapid) Lispro (Humalog, Lispro) Glulis (Apidra)	• Pistetään ateriaa edeltävästä verensokerista riippuen 0–20 minuuttia ennen syömistä, poikkeustapauksessa syömisen jälkeen
Nopeampi Aspart (Fiasp)	• Pistetään 0–2 minuuttia ennen ateriaa, poikkeustapauksessa korkeintaan 20 minuuttia aterian jälkeen

Korjausinsuliini

Jos verensokeri ennen ateriaa on tavoitetasoa korkeampi, otetaan ateriainsuliinin lisäksi ns. korjaava annos pikainsuliinia

• Pikainsuliinin korjausannos lasketaan yksilöllisen insuliiniherkkyyden perusteella (eli kuinka paljon 1 yks. pikainsuliinia laskee verensokeria).
  • Aikuisella insuliiniherkkyys vaihtelee eri aikaan vuorokaudesta sekä liikunnan mukaan yleensä tasolla: 1 yks. pikainsuliinia laskee verensokeria 1–5 mmol/l.
  • Aamulla suhde voi olla suurempi muuhun aikaan verrattuna.
• Aterioiden välillä ei yleensä kannata tehdä korjauksia kuin poikkeustapauksissa
• Verenglukoosin liiallinen korjaaminen aterioiden välillä johtaa helposti verensokerin "vuoristorataan"

Linkki: Potilasohje: Monipistoshoidon jousto verensokerin mukaan

Suuntaa antava nyrkkisääntö insuliinin tehosta – kuitenkin arvioitava jokaisella yksilöllisesti

• Tarkempi ohjeistus insuliinihoitoon – ks. Diabetes- oppikirja (Duodecim) sekä Insuliinipuutos –Käypä hoito - suositus

Ravitsemushoito

Aterioiden hiilihydraattien tunnistaminen ja määrän arviointi on keskeistä monipistoshoidossa

Hiilihydraattimäärän arvio

Mukaeltu Insuliininpuutosdiabetes Käypä hoito -suositus