Insuliinihoito on aina välttämätön tyypin 1 diabeteksessa. Insuliinihoidolla jäljitellään fysiologista insuliinieritystä. Perusinsuliini kattaa insuliinin peruserityksen yöllä ja aterioiden välillä ja ateriainsuliinilla hoidetaan aterioiden aiheuttama verensokerin nousu. Hoito voidaan toteuttaa monipistoshoitona tai insuliinipumpulla.
Verensokerin omamittausten tai sensoroinnin avulla etsitään sopiva perusinsuliinin määrä kattamaan perusinsuliinin tarvetta.
Pikavaikutteinen insuliinianalogi annostellaan syömisen yhteydessä ateriakohtaisen hiilihydraattiarvioinnin, ateriaa edeltävän verensokerin ja fyysisen aktiivisuuden mukaan.
Insuliinin tarve voi vaihdella eri vuorokauden aikana, eri päivinä sekä muista tekijöistä, kuten liikkumisesta ja sairastamisesta, johtuen
Yleensä monipistoshoito on toimiva, kun perusinsuliinin ja ateriainsuliinin suhde on lähellä 50 % / 50 % (perusinsuliinin osuus voi vaihdella 40-60%)
Perusinsuliini
Perusinsuliini valitaan yksilöllisesti. Yleensä pitkävaikutteiset insuliinianalogit (detemir, glargiini 100 yks/ml) ovat ensisijaisia. Tarvittaessa (esim. hypoglykemiaongelmaa), voidaan valita ylipitkävaikutteinen insuliinianalogi (degludek tai glargiini 300 yks/ml)
Perusinsuliinia pistetään pienin annos, jolla verensokeri pysyy tavoitetasolla ennen aterioita ja yön yli. Näin verensokeri ei laske liikaa, jos ateria myöhästyy tai jää kokonaan välistä.
Perusinsuliiniannosta säädetään erityisesti aamun paastoarvon sekä ennen päivällistä mitatun verensokeriarvon perusteella.
Perusinsuliinin vuorokausiannosta vähennetään, jos esiintyy toistuva alle 4 mmol/l verensokeriarvoja ennen aterioita tai verensokeri laskee perusinsuliinin vaikutuksesta yli 3 mmol/l yön aikana.
Perusinsuliinin vuorokausiannosta lisätään, jos esiintyy toistuvia korkeita arvoja aamulla herätessä tai ennen aterioita, eivätkä ne johdu liian pienestä ateriainsuliiniannoksesta tai matalan verensokerin jälkeisestä reaktiosta.
Perusinsuliinia EI saa koskaan jättää pistämättä!
Eri perusinsuliinit
Insuliini/kauppanimi
Käyttö
Detemir (Levemir)
• Kahdesti päivässä. Alkuun yleensä tasasuuret annokset 12 h välein • Jatkossa verensokeriseurannan mukaan annoskoon ja pistovälin muuttaminen
Glargiini 100 yks/ml (Lantus, Abasaglar)
• Useimmille riittää kerran päivässä annostelu • Pistosaika voi joustaa +/- 2 tuntia • Osa hyötyy annoksen jakamisesta kahteen pistokseen
Glargiini 300 yks/ml (Toujeo)
• Kerran päivässä, Pistosajankohta voi joustaa +/- 3 tuntia
Degludek (Tresiba)
• Pistosajankohta voi vapaammin vaihdella, kunhan pistosväli on vähintään 8 tuntia
NPH-insuliini (Protaphane)
• Ei suositella tyypin 1 diabeetikon perusinsuliiniksi, paitsi poikkeustilanteessa (esim. kortisonihoito)
Ateriainsuliini monipistoshoidossa
Ateriainsuliinina käytetään yleensä pikavaikutteisia insuliinianalogeja. Niiden vaikutus alkaa 10-20 minuutin kuluessa ja huippuvaikutus tulee 1-2 tunnin kohdalla. Vaikutusaika on noin 3-5 tuntia.
Pikainsuliinin määrä lasketaan aterian tai juoman hiilihydraattimäärän, ateriaa edeltävän verensokeriarvon ja aterian jälkeisen liikunnan mukaan
Pikainsuliinia annostellaan pääsääntöisesti aina, kun syödään. Rasittavan liikunnan vuoksi otettavat välipalat ja muut pienet yksittäiset suupalat (enintään 10grammaa hiilihydraattia) ovat poikkeus, jolloin ei pistetä insuliinia
Aterialle tarvittavan pikainsuliinimäärän lasketaan diabeetikon yksilöllisen insuliini-hiilihydraattisuhteen (IHS) perusteella. (eli kuinka paljon 1 yks pikainsuliinia kattaa hiilihydraatteja). IHS määritetään ateriaparimittauksilla
Aikuisella pikainsuliinin tarve vaihtelee yleensä tasolla 0,5-2 yks / 10 hiilihydraattigrammaa
Aamun insuliiniresistenssin vuoksi aamupalalla suhde voi olla suurempi muuhun vuorokauden aikaan verrattuna
Runsaasti proteiinia tai rasvaa sisältävän aterian jälkeen verensokerin nousu alkaa hitaammin ja kestää kauemmin. Tällöin voi olla hyödyllistä pistää ateriainsuliini vasta aterian jälkeen tai kahdessa osassa
• Pistetään ateriaa edeltävästä verensokerista riippuen 0–20 minuuttia ennen syömistä, poikkeustapauksessa syömisen jälkeen
Nopeampi Aspart (Fiasp)
• Pistetään 0–2 minuuttia ennen ateriaa, poikkeustapauksessa korkeintaan 20 minuuttia aterian jälkeen
Korjausinsuliini
Jos verensokeri ennen ateriaa on tavoitetasoa korkeampi, otetaan ateriainsuliinin lisäksi ns. korjaava annos pikainsuliinia
Pikainsuliinin korjausannos lasketaan yksilöllisen insuliiniherkkyyden perusteella (eli kuinka paljon 1 yks. pikainsuliinia laskee verensokeria).
Aikuisella insuliiniherkkyys vaihtelee eri aikaan vuorokaudesta sekä liikunnan mukaan yleensä tasolla: 1 yks. pikainsuliinia laskee verensokeria 1–5 mmol/l.
Aamulla suhde voi olla suurempi muuhun aikaan verrattuna.
Aterioiden välillä ei yleensä kannata tehdä korjauksia kuin poikkeustapauksissa
Verenglukoosin liiallinen korjaaminen aterioiden välillä johtaa helposti verensokerin "vuoristorataan"